Millaista valmennusta lapsesi saa?
2013-02-18 16:21:34
Vanhemmat luottavat yleensä urheiluseurojen tarjoamaan valmennuksen laatuun ja riittävyyteen hyvin. Olemme kuitenkin saaneet lukea mediasta jopa rikollista toimintaa sisältävistä "valmennuksista". Viittaan tällä kommentilla seksuaaliseen hyväksikäyttöön, josta mm. Turun seudulla on menossa oikeusprosessi. Tämä ei tietenkään ole koko todellisuus, mutta se sai minut miettimään, miten paljon vanhempina oikeasti tiedämme harjoitusten sisällöstä ja valmentajien toimintatavoista. Kyseessä on kuitenkin omat lapsemme, jotka luotamme seurojen toimihenkilöiden käsiin. Toki moni meistä vanhemmista on mukana ihan siinä samassa toiminnassa kuin lapsemmekin.
Tunnistaako seura- tai lajivalmentaja oman kasvattajan roolinsa? Tämä korostuu mitä nuoremmista lapsista on kyse. Kyllä meillä valtakunnan ja seurojen tasolla löytyy ihan oikeaoppisesti kirjoitettua tekstiä lasten iän huomioimisesta valmennuksen yhteydessä ja oppaita siitä miten leikin kautta viedään harrastusta eteenpäin. Miten lienee todellisuus? Meillä ei ole käsittääkseni muuta valvontaa hienojen periaatteiden toteutumiselle kuin hyvä usko eli toivotaan toivotaan strategia. Lapsi on hierarkisesti alisteisessa suhteessa valmentajiinsa ja väärinkäytösten esille ottaminen voi olla vaikeaa. Varsinkin, kun haluaa olla yhdessä kaverinsa kanssa, joka harrastaa samaa harrastusta. Kaverin menettämisen pelossa sitä sietää monenlaista.
Toisaalta valmentajia häiritsevät ja jopa kiusaavat liian herkästi harrastuksen ohjaamiseen puuttuvat vanhemmat. Ei ole harvinaista, että parhaat pelinohjaajat ja valmentajat istuvat katsomossa. Sen oman pojan tai tytön peliaika tai pelirooli ei miellytäkään vanhempaa ja sen saa valmentaja kyllä kuulla. Liian usein kovaäänisesti ja melkein yhtä usein julkisesti. Kukahan siinä eniten häpeää ja ketä? Tai kenen pitäisi? Tähänkin on välillä hankala puuttua, varsinkin jos valmentajan roolissa oleva on nuori tai nuori aikuinen.
Tässä mahdollisessa todellisuudessa valmentajat tekevät työtään, usein rakkaudesta liikuntaan, lajiin tai urheiluun ja usein talkootyönä. Miten siis varmistamme osaltamme, että lapsemme saavat ikätasoonsa nähden oikeanlaista valmentamista? Varsinkin jos lapsen harrastus on sellainen, josta ei itsellä ole kokemuksia. Itse pidän tärkeimpänä läsnäoloa myös harjoituksissa. Ei siellä niin salaisia asioita voi olla, että ei saisi oman lapsen harjoittelua seurata. Samoin kuin muustakin lapsen elämästä, ole kiinnostunut siitä millä mielellä lapsi lähtee ja tulee harjoituksista. Keskustele muiden vanhempien ja valmentajien kanssa ja ota tarvittaessa kantaa.
Harrastuksen, myös urheiluharrastuksen pitäisi olla iloinen asia. Kokemus pitäisi olla sellainen, josta jää elinikäinen liikunnan harrastus vaikka kilpaurheilijaa ei tulisikaan. Jos lapsi on sellaisen toiminnan kohteena, että omat arvosi kasvattajana eivät toteudu tai että lapsi altistetaan epäjohdonmukaiselle ja epäeettiselle kohtelulle, siihen pitäisi voida puuttua heti. Se otsikon kysymys: miten vastaisit siihen? Millaista valmennusta lapsesi saa?
Kommentoi
Kommentit lisätään ylläpidon hyväksynnän jälkeen
« Takaisin